Vanha tunkka

Mun päässä on joku ikävä vanha tunkka. Aluksi mulla oli aamulla ihan mieletön perjantaivilli, päässä soi hakunamatata ja ajatukset oli niin kuin Fok Itin Säihkyturvalla. Nyt on tunkkasta ja toivotonta. Lumikaan ei enää ole valkoista vaan harmaan ruskeaa. Se johtuu varmaan noista loisteputkista. Muina päivinä oon voinut sammuttaa valot ja hengailla luonnonvalossa. Tänään on ollut synkempää, joten loisteputket ovat huutaneet koko päivän. Niistä varmaan sitten huoneen lämpötila nousee, joka aiheuttaa sitten tunkkaistumista. Nyt oikeestaan kun tätä kirjoittaessani koin tämän valaistumisen ja avasin ikkunan, niin suloinen perjantaivilli tekee taas hiipivästi paluutaan!

Palatakseni edelliseen aiheeseen, siis siihen missä viittasin mm. Klonkun "What did you say" -pätkään, voidaan todeta et mimmit teki sen. Haastattelu pulkassa ja me päähenkilöitä dokkarissa. Kävin sen kirjoituksen jälkeen heittämässä yhden 10 kilsan lenkin, joka meni hyvin. Tuntivauhti läheni 10 km / h. Se on kuitenkin tosi vaihtelevaa, sillä esimerkiksi eilisen 7 km:n tuntivauhti oli rauhallisempi, 9,3 km / h. Voin kuitenkin uskoa, että ehdin näillä pohjilla treenaamaan itseni puolimaraton-kuntoon 5.5. mennessä.

Huomenna juostaan kimuleiden kanssa pitkin Porvoota ja kuvausryhmä yrittää tietty pysyä perässä. Testasin sen lenkin eilen ja osittain olen huolissani, koska se on paikoin aika liukas. Uskon silti täysin, et me vedetään se! Intervallina, juostaan ja kävellään, sillä saa sit niitä liukkaita kohtia mentyä helpommin. Tarjolla olis vähän vanhaa kaupunkia, joenvartta ja jopa merinäköalaa. Odotan jo innolla! Ja kauhulla. Mut enemmän innolla.

Eilen meinas palaa käpy kun en meinannut päästä pois työpaikalta. Portti ei auennut mun lätkällä, näytti vaan punaista valoa. Sitkee tyyppi. Kiersin sit toista kautta - ja kas. Työkaveri tuli ohi autolla ja heitti mut keskustaan. Hyvää karmaa, sitä tekee mieli laittaa kiertoonkin. Keskiviikkona messujen jälkeen käytiin yhden tavarantoimittajan kanssa kahvilla. Se oli hyvä tyyppi, siitä sai jotain positiivista energiaa. Oon tulostanut mun työhuoneen seinälle Kauppalehden Option jutun motivaatiosta. Aina kun vilkaisen sitä, niin jaksan taas keskittyä päämäärään. Ei ne oo ne pienet jutut aina niitä mistä kannattaa taistella ja kuluttaa energiaa. Pitää muistaa alitajuntaisesti tiedostaa unelmansa, sit sitä tekee työtä niiden eteen lähes huomaamattaan. Yksi sellainen tavoite olisikin juuri olla sellainen tyyppi, josta saa positiivista energiaa. Antaa sen kutkutella siellä, all good things will come if you decide so. Sieltä piäkaupungista lähtiessäni keskiviikkona törmäsin myös mahtavaan bussikuskiin. Olin hyökkäämässä ekaan Porvooseen lähtevään bussiin, jonka näin. Bussikuski sitten päämääräni kuultuaan katsoi minua silmiin ja kysyi, että miltä tuntuisi päästä 20 minuuttia aiemmin Porvooseen. Ensin kelasin, että mitä ihmettä se höpisee. Sit aattelin, et hei, tietysti haluan päästä kotiin viemään Arnoldsin tuliaiset nopeammin. Se ohjasi mut sitten viereiseen moottoritievuoroon. Eipä siinä sen kummempaa, mutta tyyppi siinä hetken juteltuamme kertoi, että usein tämän ehdotuksen tehtyään ihmiset loukkaantuu. Vastaa, että mitäs siinä kyselet, ota lippurahat ja ole hiljaa. Siinä saa positiivinen tyyppi paljon negaa ylleen, mut silti jaksaa uudelleen ja uudelleen. Kyl siitä bussikuskista tuli mulle idoli.

Morsiusjuoksu

Joulukuussa keksin, että vuoden 2012 naisten kymppiin haluan mukaan paljon murmeleita! Muistellen viime vuoden naisten kymppiä ajattelin, että se on hauskempi juosta porukassa. Lisäksi mulla on ystäviä, jotka ovat innostuneet juoksusta ja tämähän olisi sitten mainio tilaisuus saada uudetkin tyypit innostumaan! Niinpä perustin faceen kutsun Morsiusjuoksuun. Odotin yhteisestä juoksustamme innoissani jo tällä idealla. Sattuikin kuitenkin muutaman mutkan kautta niin, että ilmoitin porukkamme Ylen naisten kympistä kertovaan dokumenttiin päähenkilöiksi. Juuri kun ajattelin tilaisuuden menneen ohi, sainkin kuvausryhmältä sähköpostia yksinkertaiseen sävyyn, kiinnostus oli herännyt meidän porukkaamme kohtaan. Siis come again - what did you say? Nyt meillä on haastattelu bookattu! Niin absurdia ja niin hauskaa! Tänään selviää mitä tapahtuu 27.5!


Viime vuoden maaliskuussa, melkein vuosi sitten, kirjoitin:
"Jokohan mainitsin joskus, että ilmottauduin naisten kymppiin? No ilmottauduin joskus helmikuussa. Siihenkin on enää alle kaksi kuukautta. Kunto on ihan jees, mutta kestävyys pitkissä matkoissa tai kovassa juoksuvauhdissa ihan hakusessa. Kymppikilsaa en ole vetänyt vielä tänä keväänä ollenkaan, vain lyhyitä 3-6 km lenkkejä tai 3 kilometrin nopeusjuoksua. Lupuksen kanssa lenkillä juoksuvauhti on 9 km / h ja sitä tahtia jaksan sen kolme kilsaa hädin tuskin! Voi kun ei ole aiemmin tajunnut kiristää tahtia... Nyt ei tosin yksinkään lenkkeillessä osaa mennä tuota 9 km / h hiljempaakaan, vaikka ennen menin aina leppoisaa 7 km / h, joka todennäköisesti olisi siinä kymmenen kilsan lenkissä parempi tahti. Kyllä sitä vielä alle kahdessa kuukaudessa ehkä saa itsestään kympin irti.. heh heh!"


Uskomatonta miten paljon sitä on vuodessa kehittynyt! En voisi kuvitellakaan enää juoksevani 7 km/h, jopa viime syksynä juoksemani ensimmäisen 21 kilsan lenkin keskivauhti oli 7,5 km/h ja senkin juoksin todella varovaisesti ja peläten etten jaksa. Lopulta virtaa olisi löytynyt vielä kymmeneen lisäkilometriin ja siinä mielessä vauhti oli ollut hyvä. Tänä talvena olen treenaillut myös juoksumatolla, joten taukoa juoksemisesta ei ole ollut lähes lainkaan. Tammikuun alussa taisi muutama viikko olla, joina en juossut ollenkaan. Muuten olen juossut matolla 4-7 kilsan lenkkejä ja yhden kympinkin. Naisten kymppi ei siis ole huolenaiheena, sehän on hauskanpitoa täynnä ihanien tyttöjen kanssa! On kyllä silti mahtavaa huomata miten kehitystä tapahtuu kuin huomaamatta, toivon kanssajuoksijoidenkin pitävän pintansa, sillä parissa kuukaudessakin voi saada paljon aikaan. Jos miettii, että viime kevään naistenkympissä juoksin kympin yli tunnissa ja syksyllä jaksoin jo juosta 21 km, niin sitähän pystyy melkein mihin tahansa!


Olen ilmottautunut myös HCR-puolimaratonille, joka juostaan 5.5. - siis ennen naisten kymppiä. Toistaiseksi olen aika luottavainen, että jaksan juosta sen, vaikka edellisestä noin pitkästä lenkistä on jo aikaa. En myöskään ole vetänyt nyt alkuvuonna yhtäkään kymppiä pidempää lenkkiä. Kestävyyttä pitäisi siis treenata, puolimaratonille on enää 8 viikkoa, kääk! Näillä puheilla povaan sunnuntaiksi aurinkoista ilmaa, että voisi käydä heittämässä yhden 13-15 kilometrin lenkin ulkona. Siinä matolla ei jaksa niin pitkään paikoillaan polkea.

Vaikka en yleensä ajattele kovin kollektivistisesti, niin eilinen naistenpäivä ja tän päivän haastattelu meidän loistavan porukan kanssa ovat kyllä saaneet ryhmähengen nousemaan. Se, että tiedät mihin itse pystyt, on mahtavaa, mutta entä se mitä voimme yhdessä ryhmänä saavuttaa? Esimerkiksi ketä olisi kiinnostanut, jos olisin ilmoittautunut ylen dokumenttiin päähenkilöksi yksin, kertonut juoksevani tulevien kesähäiden kunniaksi. No eipä varmaan ketään. Nyt kun meitä on dynaaminen ja ihanan sekalainen sakki, niin herätämme varmasti huomiota, puhumattakaan siitä kuinka hauskaa meillä tulee olemaan yhdessä! Piis out - ja kyllä, olisin voinut jättää vähemmälle sen vaahterasiirapin eilisten lettujen päällä. Tai sen kinuskileivoksen aamulla väliin. Mut jos tykkää olla sweet, niin hei, me ollaan sitä mitä me syödään!