Dubai, Abu Dhabi, Ruwais

JUST NAME IT! Mulla on älytön matkakuume ja perhoskoiria vatsanpohjalla kutkuttelemassa. KOHTA ihan KOHTA lentokentälle... Okei laskettavia päiviä on vielä 16, joten en voi hurrata vielä edes kahden viikon rajapyykkiä. Matka hiipi mieleeni kun aamulla kävelin töihin tiheässä lumisateessa. Vaikka lunta sateli rauhaisasti, oli se kuitenkin niin runsasta, että näkökyky kärsi ja lumen sulettua hiuksiin ne muuttuivat veteläksi mytyksi otsalle. Aah.

Jospa pian saisin lyhyen tukan, ajatus, joka samanaikaisesti pelottaa ja kiehtoo minua. Se askel on otettava pian, sillä olen ensinnäkin kyllästynyt viisi vuotta täyttäneeseen rastatukkaani (vaikka tiedänkin, että sitä tulee ikävä, mun leijonanharja) ja toiseksikin se alkaa olla tiensä päässä, harventunut rastaharjani... On saatava tilalle lyhyt, mutta ytimekäs miniharja, joka ainakin jättää karjaisulle enemmän tilaa! Mutta mistä? Näin viiden vuoden kampaajattoman vuoden jälkeen en yksinkertaisesti tiedä kenen käsiin luottaisin hiusten lyhentämisen, kuka tekisi sen toivomallani tavalla? Ajattelin Cameleonia ja Ekosalonki Cieloa. Kunhan vain saan aikaiseksi niin käyn kysymässä putiikeista mielipiteitä. Jos minut siis tammikuun tienoilla nähdään hengailevan sisätiloissakin iloisesti pipo tiukasti päässä ja näytän erehdyttävästi syöpäpotilaalta niin voimme päätellä hiustenleikkuun epäonnistuneeksi. Haha! Pitääkin hankkia uusia hattuja...

Spinning on tauolla vielä vähän päälle viikon. En kestä tätä liikunnan puutostilaa! Joten sain heti flunssan. Tämäpä vasta onkin mukavaa. Viikon illat olenkin kökkinyt sisätiloissa ja yrittänyt suurelta siivoushimoltani ottaa rennosti. Siinä sivussa tietenkin laittanut vähän ruokaa, pessyt pyykkiä, tiskannut, hinkannut liettä puhtaaksi ja keittiön kaakeleita... Siis ainakin melkein röhjöttänyt sohvalla peiton alla, no ainakin tunnin tai pari. Alennusmyynneissäkin pyörähdin, mutta ne eivät jotenkin taida olla ihan mun alaa. Tonkia ihmisjoukossa epämääräisistä kasoista löytöjä, kaikki väärää kokoa. Ei ainakaan täällä pikkukaupungissa. Ei sitä rahaakaan tosin ylimääräistä ole, huh heijaa ensi vuoden ihania tinkimättömiä kuluja: matkakassa arabeihin ja lennot + matkakassa Meksikoon. Iloisesti lennot ovatkin pari sataa kalliimpia kesällä kuin nyt joulukuussa olivat, joten se pari sataa ja matkakassa pitää säästää mun hurjista tuloista! Elän kuin kroisos opintotuella ja säälittävällä n. 30 euron PÄIVÄpalkalla (7,5 h/päivä). Toukokuussa saattaakin olla paniikin paikka kun jään työttömäksi. Hihhih. Eipä se kauheasti eroa tästä pikkupalkasta!

Lounasta!

Päivät, joina katson eri kokoisia ja näköisiä joulukuusia

Huusin talon ohi kävellessäni "kato miten upea joulukuusi! Tuollaisen mäkin haluan!" Joulukuusi kuin muumeista, ulkona, isona ja ylväänä - pysyvänä. Se joulukuusi, jonka minä tunnen, haetaan aina omasta metsästä. Se on aina vähän raasu, jostain puolelta harvanpuoleinen ja vähän vänkyrä. Se ei välttämättä pidä kuusenkynttilöistä, mutta aina sen saa koristeltua. Sen elämä kuitenkin lakkaa joulun jälkeen. Päätin, että kun omistan oman kartanoni, istutan pihalle olohuoneen ikkunan eteen kuusen, joka saa kasvaa joulukuuseksi vuodesta toiseen! Koristelen sen sitten hassuilla koristeilla kuten muumit. Muumit eivät varmaankaan siksi juhli joulua (siis talvehtimisen lisäksi), että heillä tuntuu olevan joulu aina muutenkin :).

Olen keksinyt itselleni jo muutamia perinteisiä ja uusiakin jouluaskareita. Piparkakkutaikinan teinkin jo eilen, mutta aattona aion vielä leipoa niistä pipareita. Lisäksi haluan joulupuuron jämistä tehdä karjalanpiirakoita. Joka jouluna askareisiini kuuluu myös joulukuusen koristelu ja hautausmaalle käveleminen (muut haluavat mennä autolla). Haen myös puita saunaan, autan pöydän kattamisessa, teen munajuustoa ja laitan lahjoja kuusen alle. Kaikkea sellaista pientä mukavaa. Joskus myös haemme kuusen yhdessä. Vietämme joulua lapsuudenkodissani, joten tapaan myös kävellä kylänraitin ja myös lapsena moneen kertaan sahatut metsäreitit ja kalliolla kiipeilyt. Perheen kanssa pelaamme lautapelejä myöhään, nukumme myöhään ja hengailemme pyjamissa pari päivää putkeen ulkona liikkumista lukuunottamatta. Sauna! Tietysti myös sauna, kaikkina mahdollisina päivinä, aamulla, illalla, milloin tahansa! Tänä vuonna pääsen maalle hieman viime vuotta aikaisemmin, joten jo torstaina voi aloittaa pyjamaahengailun!


Tämän viikon arki sisältää lahjojen pakkausta ja loppusilauksia sekä spinningiä joka ilta, sillä sinne ei pääse joulutauon takia kahteen viikkoon! Tämä fakta järkytti minua ja vasta takaisin saamiani vatsalihaksia syvästi. Ensi viikolla aionkin korvata sisäpyöräilyn pulkkailulla ja luistelemalla ystävien kanssa.


Rauhallista Joulua kaikille!

Moneltako aurinko nousee?

Mietin sitä nyt kello yhden aikaan kun huomasin auringon säteiden vihdoin paistavan ikkunasta sisälle. Ikkuna on tosin puoleen väliin lumen peitossa, vaikka olenkin toisessa kerroksessa. Iltapäivällä kun kipitän kotiin, niin se on jo aikaa sitten laskenut. Tai siltä ainakin tuntuu. Viikonlopuissa, näissä uusissa VAPAISSA viikonlopuissa, onkin se ihana puoli, että pääsee ulos vielä aurinkoiseen aikaan! Työvuorot kaupassa tuntuvat jo niin kaukaiselta menneisyydeltä, vaikka siitä on vain kuukausi. Tuleviksi viikonlopuiksi on tiedossa reissut Tampereelle ja Turkuun. Peruuntunut Meksikonmatka siirtyy alustavasti kesäkuulle, mutta jo alle kuukauden päästä saatamme olla lentämässä kohti Arabiemiraatteja! Onni onnettomuudessa, sillä ilman Meksikonmatkan lykkääntymistä en olisi ehtinyt käydä siellä vielä kun löytyy majoitus.

Sain päästellä spinninghöyryjä vasta perjantaina, mutta kylläpä tuntui hyvältä! Täysillä alusta loppuun, alkaa se polkeminenkin jo luonnistua, edistystä jäykästä liikkeestä. Saunavuoro Lupuksen luona kruunasi perjantain, siihen kun yhdisti muutaman oluen niin taju lähti ennen kuin elokuva ehti päästä vauhtiin. Lauantaiaamuna sain tietää tulleeni isosiskoksi, pikkuveli tuli :)! Siinä meinasi aamumunkki mennä väärään kurkkuun kun ei kyynelehtimisestä meinannut tulla loppua, haha aika koominen näky uskoakseni :D. Mummi ja vaari kävivät kahvilla joulutuliaisten kanssa, en varmaan itse ollut vielä tarpeeksi herännyt, koska jutun taso oli kymenlaaksolaisenkin tasolla jo aika pilvissä. Samaan ovenavaukseen tuli Meksikonnöpsömme, jonka luokse oli tarkoitus mennä reissaamaan. Epänormaali yhtälö, että meidän matkamme sinne peruuntui ja hänelle tuli pakottava syy tulla Suomeen muutamaksi viikoksi... Ikävä oli jo kova, joten pokassa oli vähän pitelemistä kun mummi ja vaari ryystivät kahveja tarinoineen. Jotta Suomeen paluu kävi vielä totisemmaksi, lähdimme kaveriporukalla pulkkamäkeen, siellä nähtiin pulkkavoltteja, ilmalentoja, erilaisia pulkanmenettämisiä, allekirjoittanut törmäsi puuhun (jalassa nätti mustelma) ja vähän jopa lumessakin painittiin Lupuksen kanssa. Kämpillä kylmyyttä ajettiin pois minttukaakaolla ja glögillä.

Heräsimme huurteiseen sunnuntaihin vähän jähmeinä ja syytän riisipuuron pohjaanpalamista siitä... Maku oli hyvä, mutta kattilan uusi pohjakerros ei! Hitaan aamupalan jälkeen lähdimme nöpsän kanssa kiertämään kaupungin pikkukauppoja ja ottamassa lumisia kuvia meksikolaisia varten. On se niin pirun ihmeellistä kylmää, valkoista ja märkää. On se. Polveen asti kahlatessa. Iltapäiväksi ja illaksi mentiinkin pitsadeiteille kavereiden kanssa, tehtiin superpitsaa, johon tuli erivärisiä paprikoita, tuoreita herkkusieniä, sipulia, tomaattia, chiliä, oliiveja ja meidän eksklusiivisiin paloihin myös chevreä mmmmm...

Tänään olo on superjees! Mentiin eilen nukkumaan siinä puoli kymmenen aikaan, kuten kaikki muutkin kunnon kansalaiset, joten ei tehnyt pahaa herätä puoli kuudelta. Töissä on ollut lörppäpäivä eli hiljaista. Isäni, joka toisen poikansa juuri sai, hakee minut töistä pientä kääpiötä katsomaan. Mukana mulla on pieni pipo, jos vaikka tulee kylmä sairaalasta lähtiessä! Oon vähän huono nimenomaan vauvojen kanssa, mutta se aina helpottuu kun niistä kasvaa lapsia, joilla on tukkaa ja raajoja kuten meillä isoillakin ihmisillä. Silti olen innoissani tämän uuden perheenjäsenen suhteen! Voisin kuvailla meidän perhettä vähintäänkin sekavaksi: äidillä kolme lasta, joista mun sisko on omaa isääni edeltäneen miehen kanssa ja minä & kaksosveljeni tietysti isän kanssa. Isällä on siis meidät ja nyt tämä uusi kääpiö äitiä seuranneen naisystävän kanssa. Meitä on siis kolmesta eri kokoonpanosta, aah tätä elämän monipuolisuutta ja muuttuvia käänteitä. Nyt on askartelun paikka.

Lumipalloja

Lumipalloja ei ole Meksikossa. Emme ole mekään. Finnairin ja Madridin lakot jättivät rajalle, tartuimme seuraavaan vaihtoehtoon: hetkeen. Lauantaina taidenäyttelyihin, syömään, juomaan ja hotelliin yöksi. Sunnuntaina jättiaamiaisen (mmm hotelliaamupala...) jälkeen innokasta shoppailua, väsynyttä kikatusta, huonoja vitsejä matkan peruuntumisesta ja seuraavien matkojen suunnittelua. Koko aihe on onneksi ylikäsitelty niin hostimme, vanhempieni, ystävien ja työkavereiden kanssa, että se ei jaksa kiinnostaa enää. Elämä ei ole tiukkaan ladottu tiiliseinä, vaan enemmänkin epämääräinen tiilikasa, kyllä se matka sinne mahtuu. Kaikesta ikävästä seuraa myös jotain hyvää: matkan peruunnuttua palasin työharjoitteluun, joten kertyvät päivät voin käyttää vapaana ensi vuonna. Matkakohdekin väreilee jo mielessä ja enää odotetaan kutsua... kamelimaailmaan! (Tosin himoitsemani kameliratsastus ilmeni yllättävän kalliiksi, joten saatan tyytyä katselemaan kameleita...)

Muutamia vuosia sitten aloitin ensimmäisessä omassa asunnossani tradition itsenäisyyspäivän glögikokoontumisesta. Se kuitenkin katkesi myöhemmin, mutta palasi lämmöllä mieleeni kun mietin mitä kaikkea hauskaa näille peruuntuneille reissuilloille keksisi! Tähtitorttujen leivontaa, linnan juhlien arvostelua, lämpöä, kynttilöitä ja ystäviä! Saatiinkin runsaasti vieraita kestittäväksi ja kukin toi oman osansa kylmän asuntomme lämmittämiseen, huonelämpötila 16 c! Patterit on kyllä päällä, mutta ne lämmitävät ilmeisen huonosti. En mitään 24 astetta kaipaakaan vaan normaalia 19-20 astetta, se tuntuis jo inhimilliseltä!

Maanantaina Lupus teki riisipuuroa. En ole koskaan ollut erityisesti riisipuuron ystävä, mutta tämä vasta oli hyvää, niin mehevää ja pehmoista! Sitä jäi muutama kauhallinen jäljelle, joten eilen tehtiin sitten yhdessä lopusta karjalanpiirakoita. Niistä tuli niin hyviä, etten ehkä enää koskaan voi ostaa kaupasta valmiita, niitä ei voi verratakaan ihaniin uunituoreisiin ja rapeisiin omatekemiin piirakoihin. Sitä puuroa pitää siis opetella keittämään itsekin, että saan tehtailtua piirakoita toistekin... :D

Vieroitusoireita spinningistä. Eilen piti päästä viikon tauon jälkeen polkemaan 1 ½ tuntia, mutta tunti peruttiin. En huomannut peruutuspuhelua, koska shoppailin hieman innokkaasti apteekissa vitamiineja, kalkkia, piilolinssinestettä ja ekologista kasvorasvaa talveksi (joka piti tilata tukusta)... Tulen aina hulluksi apteekissa. Virtaa on kulutettavaksi, mutta tämän ja huomisen päivän suhteen näyttää huonolta. Tänään on nimittäin tiedossa vuoden ensimmäiset ja viimeiset opiskelijabileet! HAHAHA, kyllä se opiskelijan elämä on yhtä juhlaa, kävin enemmän opiskelijabileissä silloin kun en edes opiskellut. Tänään kuitenkin on juhliin vilkaisun aika ja torstaina varmaan voikin miettiä, että kannattiko. Ah ihanainen VAPAA torstai. Jollain tätä viikkoa piti keventää, kolmepäiväinen työviikko olis ihan jees.

Joulukuun ostoslistalla on päiväpeitto (rakkaat söpöt kisumisut ovat raadelleet nykyisen sisukset esille), lehtiroskis/paperiroskis, purnukoita keittiöön, valokuvia ja kehyksiä... Siis toisin sanoen sisustushimo iski, kun kotia ei päässytkään pakoon. Vauhditin joulutunnelmaan virittäytymistäni sinitarran ja vanhojen joulukorttien avulla. Osaan korteista kirjoitin pienen joulusanoman, Lupus ne jo luki :). Heitin hiljaiseloa viettäneeseen aaltomaljakkoon pienen valosarjan, pyyhin pölyt ja levitin asuntoon kynttilöitä. Nyt mulla on myös joulukalenteri, jonka luukuista tulee söpöjä tyyppejä joka päivä! Suklaalle EI - töissä on tullut ähky ja ällötys tuotelanseerauksesta ylijääneiden suklaiden takia... PUUH! Joulusiivoonkin liittyy hassu juttu siitä kuinka mattoja ulos viedessäni jätin avaimet ja kännykän kotiin. Siitä seurasikin seikkailu ulkona ballerinoissa, villatakissa ja ihme kyllä kaulaliinassa! Onpa lykky, että meillä on sisällä niin kylmä, että on käytettävä kaulaliinaa.

Veljeni kysyi viime viikolla kirjoitanko blogia. Vastasin iloisesti, että kyllä, kunnes hoksasin, että mun blogihan ei pyöri minkään sen kummoisemman teeman kuin oman itseni ympärillä. Veljeni sen sijaan on tunnettu vahvoista mielipiteistään, kriittisestä suhtautumisestaan, keskustelusta väittelytyyliin... Sanoisin, että hänellä on aikaa ajatella kriittisesti kaikkea. Musiikki, uskonto, filosofia, politiikka ja lainsäädäntö. Nämä kaikki ovat oivallisia keskustelunaiheita. Uskonnosta hän kirjoittaa blogiaan. Mietin miksi minä en keskustelevasti kirjoita jostakin isommasta teemasta? Erona on tietysti se mitä blogillaan haluaa. En kaipaa kirjoituksillani sen kummempaa huomiota ja blogini on suunnattu ystävilleni. En ole edes julkisesti jakanut linkkiä kuin yhdelle ystävälleni ja Lupukselle. Veljeni Leijonamielellä sen sijaan saattaa olla tavoite vaikuttaa asioihin kirjoituksellaan ja ennen kaikkea luoda keskustelua. Itse koen tämän äärimmäisen väsyttäväksi kun ajaudun tähän Leijonamielen kanssa, mutta pohjimmiltaanhan keskustelu ja kritisoiminen on vain hyvä asia. Syy lienee siinä, että pitelen käsissäni lankoja ja keskityn niiden ohjaamiseen. On opiskelu, työt, taloudenhoito, Lupus, ystävät, kissat ja liikunta. Veljeni oleskelee vapaaneuvoksena, eli on työtön, ei opiskele eikä liioin hoida talouttaan. Minulle riittää se keskustelu, jota käyn niin töiden kuin opiskelunkin osalta kehittävästi ja kriittisesti. Sen jälkeen vaihdan vapaalle, enkä jaksa väitellä. Silti tämä lyhyt juttutuokio (jossa veljeni selkeästi oli huomioinut uupumukseni eikä hakeutunut väittelyyn) sai minut miettimään teemoja, jotka minua kiinnostavat. Sehän on kuin uravalinta. Yritän tietoisesti vastustaa urasuunnittelua, kiinnostuksenkohteiden määrittelyä - siis minua itseäni? Kuka olen ja mikä minua kiinnostaa? Siinä vasta teema, joka ei vain kiinnosta.