Vuoristorataa pitkin

On vaikeaa pysyä kärryillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, vaikka suuntaviivat ovat jokseenkin ennalta piirrettyjä. Kyydissä on kuitenkin helppo pysyä kun muistaa pitää kiinni aiemmin havaituista kaiteista ja pitää turvavyön kiinni. Sit voikin vain rullata, rullata, rullata... Yrittää muistaa hymyillä ja unohtaa stressi.

Työharjoittelu on lähtenyt käyntiin rivakasti, mulla on jo erinäisiä projekteja ja tuntuu, että todella saan aikaiseksi jotain ITSENÄISESTI ilman, että jokaiseen asiaan tarvitsee apua tai tukevaa mielipidettä - osaan päättää myös itse. Kiitos siitä annetusta vallasta! Päivät, viikot ja jopa kuukaudetkin (?) tuntuvat menevän nopeasti ja viimeisen kirjoituksen jälkeen olenkin suorittanut lähes koko teoriaopiskelun loppuun, käynyt Saksan Dortmundissa ja valmistautunut ensi viikolla koittavaan Meksikonmatkaan. Saksan suhteen päässäni pyörii minuun jo aivopesty lause "Saksa on paska maa", mutta ei se ole! Onko paskoja maita edes olemassa vaiko vain erilaisia? No kiinnittämättä siihen sen suurempaa huomiota todettakoon, että Saksassa on loistava raideverkosto, huonosti englantia puhuvia kansalaisia, herkullisia oluita, mukavia ihmisiä, HALPOJA kenkiä, turkkilaisia, nuorisohostelli (jonka asukkaiden keski-ikä oli ~45-v), jouluhulluja kaupunkeja, edullista viinaa, kallista tupakkaa, pirusti jalkapallofaneja ja välillä hieman vanhanaikainen meno (puhelinkoppeja, visan toimimattomuus, langattoman verkon olemattomuus...).

Tällä ja ensi viikolla pakerran vihoviimeiset teoriaraportit! Yksi tuotekartoitus ja oppimispäiväkirja pitäisi saada valmiiksi, ei kovin paha. Panikoidaan sitten opinnäytetyön tullessa ajankohtaiseksi. Lisäksi hankin rokotteen A-hepatiittia vastaan, vierailen siskolla, näen isääni sekä ystäviäni... siis elän normaalia elämää. Nyt mielessäni häilyy kuva pakkaamattomasta repusta, jonne ängen kengät, housut, sukat ja topin pian alkavaa spinningiä varten. Toivottavasti tulee hiki, koska ulkona on kasoittain lunta ja kylmä!

(Valokuva on otettu Dortmundin jalkapallostadionilta 19.11.2010.)

Lämmintä syksyyn

Tarkoittaen lämpimiä ruokia! Aah keittoja, uuniruokia, wokkia, mitä tahansa LÄMMINTÄ! Lohikeiton valmisti Lupus, josta löytyykin jatkuvasti uusia uskomattomia taitoja ja piirteitä. Itse en kovinkaan ole käsitellyt kalaa ruoanlaitossa, mutta nyt sitä ollaan syöty urakalla. Sellaisesta 1,5 kiloisesta lohifileestä riittää aika paljon syötävää... Viime viikolla siitä syntyi jättimäinen satsi lohikeittoa, sitten vielä lohipastaa. Tänään loput pakkasesta otetut lohet laitetaan lohilaatikkoon. Lämmittää jo pelkkä ajatus uunin päälle laittamisesta: se lämmittää mielen ja asunnonkin.

Kissat sen sijaan vetävät samalla mätöllä vuodenajasta toiseen. Sterilisoiduille kissoille tarkoitettua kuivamuonaa, vaihtelevia purkkiruokia, sydäntä sekä vaihtelevia (lue alennuksessa olevia) lihoja kuten kanaa, possua ja nautaa. Näin pitkästä aikaa palvelutiskissä tarjolla kokonaisia silakoita ja nyt täytyy päästä kokeilemaan niiden menekkiä! Viimeksi Vincent hylkäsi silakat, mutta katsotaan millaista jännittävää kilpailua Shaman saa tilanteessa aikaiseksi.

Palatkaamme vielä myös edelliseen blogipostaukseen. Ilmeinen ketutus asian osalta on ohi ja olemme siirtyneet (ketkä me??) muutoksen hyväksymisvaiheeseen. Tällä tarkoitan siis muun muassa sitä, että työharjoittelu alkaa osa-aikaisesti ensi viikon tiistaina ja jatkuu täysipäiväisenä joulukuun toiseksi viimeisestä viikosta eteenpäin. Ensijärkytyksen jälkeen olenkin yllättävän innostunut! Pakko sanoa, että useinkin mut yllättää tällainen ensijärkytyksen ja sen jälkeisen innostumisen prosessi. Sitä käy jatkuvasti! Pitäisiköhän siis kenties opetella kohtaamaan vahvat muutostilanteet jotenkin muutoin kuin "HELL WITH THE NO" -asenteella. Samaan itsensä kehittämisen syssyyn vaan, jota ei kuitenkaan koskaan - ainakaan ajatuksella - tule tehtyä. Ennemmin vain ohimennen virheistä oppimalla edes vähän kerrallaan ja toiston avulla.