Nyt juuri tällä hetkellä on aurinkoinen ja positiivinen olo. Ihan kohta minuutinkin kuluttua saattaa jo olla yksinäinen ja kurja, riittämätön olo. Se on mun syyshärö, kesästä, lämmöstä, suosikkivuodenajastani luopumista. Syksy on vielä kiva, suppilovahveroita, kauniita värejä luonnossa. Kuitenkin aloitan henkisen valmistautumisen talveen. Kiersin urheiluliikkeitä etsien gore-tex -juoksukenkiä LUNTA varten. On siis vasta syyskuun loppu ja masentelin gore-kengät jalassani urheiluliikkeessä, niiden musta painostava väri ja raskas pitoa parantava muotoilu verrattuna iloisen vihreisiin kesälenkkareiheni oli vastenmielistä! Niinpä ne jäivät kauppaan.
Olen iloinen pipojen paluusta, sillä edellisestä kampaajakäynnistä on 13 viikkoa, yli kolme kuukautta. Lyhyellä tukalla se on jo liian pitkä aika. Uuden ajan sain vasta lokakuulle, jolloin edellisestä käynnistä on 16 viikkoa... Tällä kerralla ei ehkä tukkaa enää lyhennetä, jos aioin jonkinlaista kampausta saada hääpäivänä!
Olimme myös Lontoossa, kuuden yön matkaan meni villinä rahaa, hotellimajoittuminen siellä on kallista kuten kaikki muukin. Taidan kuitenkin omistaa reissulle oman päivityksensä muutaman kuvan ja kertomuksen kera. Nyt mulla on niin sekava olo (kyllä, alun positiivinen fiilis on jo ehtinyt kääntyä siihen kurjimukseen), että en jaksa muistella sellaisia onnellisia Lontoonaikoja, njähhäh.
Ajattelen, kuinka yleensä facebookista poistan news feedistäni masennuspäivittäjät: sellaiset, joilla ei päivityksissään ole mitään muuta sanottavaa kuin kurjuus, valitus, vihastus. Nyt voisin itse vuodattaa OLEMATONTA kurjuutta ja muuta tyhjänpäiväistä. Todennäköisesti pitäis kanavoida se jotenkin muuten. Olen tullut siihen tulokseen, että mulla on nykyään
- liikaa aikaa
- liikaa rahaa (vrt. opintotuki)
- liikaa onnea
Niin tietysti tulee tyhjä olo kun ei tarveportaikossa tarvitse enää taistella perustarpeiden tyydyttämisestä tehden kahta duunia tai käyttää aivosoluja opiskeluun. Ei, nyt pitäisi löytää tapoja toteuttaa itseään (ei ole koskaan ollut vahvuuksiani). Juu liikunnalla olen jotenkuten päässyt tämän makuun, ottanut juoksun lisäksi mukaan joogaa, pumppia, lihaskuntoa, potkunyrkkeilyä ja vaihtelevasti milloin mitäkin, mutta se ei riitä. No nyt olen ottanut venäjän kurssin kansalaisopistossa, kerran viikosssa paluuta opiskeluun. Lisäksi uudessa duunissa alkoi kurssi, josta ensi vuonna valmistuu nimikkeellä "Myynnin ammattilainen". Ei riitä vieläkään. Niin ja mites toi pikku projekti nimeltä häät 9 kuukauden päästä? Luulis tässä nyt jo olevan! Kaikennäköisiä rauhoittumisneuvoja ja kutsuja "ei tehdä mitään" -iltamiin otetaan vastaan.
