Siinä se juuri ostettu hame on, mutta näkyy hieman huonosti! No sama se, tarkoitus oli vain kuvata hyvin keittiökeskeistä viikkoa. Maanantaina keittelin onnistuneesti pari litraa kasvissosekeittoa kukkakaalista ja parista perunasta sekä leipaisin kasan juustosarvia. Siellä on myöhemmin viikolla leivottu toinenkin juustosarvikasa, jonka vein ystäväni syntymäpäiväjuhlille tuhottavaksi. Nams. Eilen teimme rakkaan Lupukseni kanssa jättipizzan ja asunto tuoksuu vieläkin valkosipulille, mmmmm... Tänään minuun iski leipomisvimma, jota en vielä ole tyydyttänyt. Menin aamulla yhdeksältä inventaarioon ja päivästä oli tarkoitus saada muhkea 10 tunnin tuplapalkka, mutta kahden ja puolen tunnin kuluttua minut passitettiin toimettomana kotiin. Se siitä muhkeasta palkasta ja vuokrarahoista! Tämä masentava seikka saa minut janoamaan leipomisen tuomaa lämmintä tunnetta. Tai ruoanlaiton. Yleensä kuitenkin leivonnan :D.
Perjantaina maksoin lennot Saksaan! Siitä tuli taas lentokenttäolo ja innostunut odotus. Reissusta tulee mahtava, meidän saksalainen opettajamme on suunnitellut ohjelman, jossa on tällä hetkellä muutama yritysvierailu, jalkapallo-ottelu (jota aluksi vastustin!), panimokäynti (olutmaistiaisia nams), puistosomplailua ja vielä suunnittelematonta ohjelmaa museoista ja nähtävyyksistä. Alueella johon olemme menossa on myöskin Euroopan kulttuurikaupunki 2010, Rhurin alue, joten sieltäkin löytynee vaikka mitä jännittävää. Oma henkilökohtainen toiveeni oli eläintarha, mutta se ei saanut erityisen paljoa kannatusta... Ihmettelen toki miksei!
Miksi Suomessa myytävä fudge on niin kamalaa? Olen joskus irtokarkkihyllystä ostanut fudgea ja pettynyt kerta toisensa jälkeen. Tällä viikolla Porvoossa oli syysmarkkinat ja ostin sieltä brittifudgea pienen pussillisen. Muutamat maut olivat superherkkua, kuten minttusuklaa, kookossuklaa, after eight ja lakritsi. Kilohinnalla 29,90 ei kuitenkaan älyttömästi eri makuja raaskinut maistella. Muutama meni myös ihan ohi mieltymysten, kuten appelsiinicrisp, toffee ja piparminttu. Onneksi fudge ei olekaan jokapäiväiseen nautiskeluun tarkoitettu, koin valaistuksen luettuani wikipediasta hyvin makean kuvauksen, joka perustui sokeriin, voihin ja maitoon. Brittimyyjä oikaisikin nautintatapaa sen verran, että palasta ei siis haukkailla mielipuolisen kokoisia suullisia vaan veistellään veitsellä ohuita siivuja ja nautitaan niitä esimerkiksi teen äärellä.
Ajatuksissani pyörii lause, että elämää on tämän läppärin ulkopuolellakin ja vaikka näin sunnuntainakin! Sen kuitenkin katkaisee katse ulos: tuulta, harmaa taivas ja sisällekin hiipinyt kylmyys. Varmistun kuitenkin siitä, että elämää on täällä sisälläkin: lämmin kahvikuppi, vuoroin temmeltävät ja nukkuvat kissanuorukaiset sekä seurakseni saapunut Lupus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti