Blogi itseensä keskittymiseksi - totally acceptable! Hei ja hyvää huomenta, istun tietokoneen ääressä olohuoneessa, jonne auringon säteet juuri kurottavat. Toinen kissani vetää hiljaisesti tuhisten sikeitä pienessä korissa, jossa se on nukkunut jo pennusta lähtien, ja toinen imeskelee kynsiään sohvan selkänojalla. Siitä pääsee hauska ääni. Aurinko heittää seinälle varjon katosta roikkuvasta kasvista, jonka olen saanut rakkaalta ystävältäni.
Eilinen Roman Schatzin luento sai minut janoamaan kulttuuria ja huumoria! No istuin siis eilen Helsinkiin matkaavaan bussiin kello 7.15. Laukkuni haisi valkosipulille eväsjuustosarvistani ja kahden kahvikupillisen jälkeen väsytti edelleen. Kampissa hain siis kahvia lisää ja suuntasimme luokkakaverin kanssa Uudenmaankadulle Pohjola-Norden seminaariin. Luento ja keskustelutehtävät ruotsiksi liittyivät kommunikoimiseen ja ihmisen suullisesti sekä fyysisesti lähetettyihin viesteihin. Käänsimme siis ruotsivaihteemme päällä ja hulluttelimme rentona pukuporukan joukossa! Lounasaikaan luento loppui ja käväisimme pikaisesti buffetin antimilla, jonka jälkeen jatkoimme matkaa opettajiemme kyydillä Haagaan. Siellä pienen naposteltavan (aaah kylmäsavulohta) jälkeen valuimme täpötäyteen auditorioon, jossa meille esiintyi Roman Schatz, Saksasta Suomeen 24 vuotta sitten muuttanut kirjailija, toimittaja ja ohjaaja. Hersyävän hauska esitys kulttuurieroista, suomalaisista ja saksalaisista sekä kulttuurin käsitteestä erikseenkin, piti mieleni fokusoituna koko kaksi- ja puolituntisen! Kirjoja ehdottomasti lukulistalle.
Bussitkin vihdoin kulkivat sinne perukoille pienen odottelun jälkeen ja keskustassa käväisin vähän vaatekaupoissa... VÄHÄN vain! Sen verran, että tänään Saksan osavaltioesitykseen heitän päälleni uuden hameen :). Ruohonjuuresta hain banaaneita ja hammastahnaa. Päätin, että Saksan matkalta tuon miljoonia hammastahnoja mukanani. Siis miljoonia halpoja saksalaisia ekologisia hammastahnoja.
Onneksi olin hinkannut hanakasti lattiat niin imurilla kuin luutullakin, sillä äiti tulikin kahville saman tien kun pääsin busalla kotiin. Äiti toi reilun kaupan kahvia ja oli tosi söpö. Puhuimme Saksasta ja äidin nuoruudesta Helsingissä, on välillä hassua tajuta, että vanhemmillakin on tosiaan ollut elämä ennen meitä. Siis oikea elävä, liikkuvainen, kiireinen ELÄMÄ. Totesimme, että täytyy muuttaa Helsinkiin. Sitten äiti tulee kanssani teatteriin.
Toivotan banaanikasta torstaita! Tunteeni tätä loppuviikkoa kohtaan ovat ristiriitaiset... Olen henkilö, joka säästää ruoan herkkupalan aina viimeiseksi. Tämän viikon kirsikka kuitenkin on 18 tuntia töitä. Huomenna suunta on synttärikalaaseihin Helsingissä ja voi juku, että siitä tulee hauskaa! Tiedossa esimerkiksi perinteistä kakun leivontaa yhdessä. Lauantaina käynnistyy työpyrähdys 14-22 ja sunnuntaina se jatkuu 8-18. Porkkanana tuplapalkka. Nyt heitän ylleni juoksupökät ja huudin sekä lentävät lenkkarit. Tänään testataan taas tarvitsenko pian mieltä ylentävän hikipannan. Kaunis aurinkoinen syksy, mutta kylmähän se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti