Miksi "happiness"?

Herään syksyiseen aamuun kello 05.25. Ulkona voisi yhtä hyvin olla pakkasta ja lunta maassa, sillä on niin pilkkopimeää, ettei mustuuden läpi näe muuta kuin katuvalot. Tänään ilma tarjoaa meille räntää, kylmyyttä ja tuulta. Silti olen onnellinen, tyytyväinen ja ainoa huoleni tällä hetkellä on kurniva mahani. Ymmärrän miksi pääni herää tähän aikaan, mutta mahani sietäisi vielä nukkua!

Onko olemassa sellaisia kausia tai peräti elämänjaksoja jolloin on onnellisempi kuin yleensä ihan vuodenaikojen aiheuttamasta fiiliksestä riippumatta? Välillä tuntuu, että taaksepäin katsottaessa sitä onkin useimmiten ollut paljon onnellisempi kuin on luullutkaan. Elämäni pyörii enemmän tai vähemmän sen ympärillä olenko mielestäni onnellinen nyt ja teenkö sellaisia asioita ja päätöksiä, jotka parantavat onnellisuustilannettani. On pakko myöntää, että en koe itseäni ihmiseksi, joka eläisi tässä hetkessä vaan ennemminkin ihmiseksi, jolla on päämäärä elää onnellisesti nyt ja tulevaisuudessa. Muutenkin päämäärät, tulevaisuus ja suunnitelmat ovat minulle tärkeitä. En kuitenkaan kiellä nauttivani nykyhetkestä ja hetkeen tarttumisesta - joskus vain tarvitsen aikaa pysähtyä niiden äärelle, sillä mieleni liitää jo tulevassa.

Syksyn itseopiskeluksi määrätään hetkessä elämistä! Tulevaisuuden suhteen mieleni on täynnä sanoja, jotka ennimmäkseen liittyvät matkustamiseen ja uuden kokemiseen. Lupuksen syntymäpäiväkakku, jonka aion leipoa, pörrää päässäni herkullisena mielikuvana jostakin upeasta luomuksesta (ja toteutus ei tule saavuttamaan tätä mielikuvaa :D). Syksyn matkat Saksa ja Meksiko, sitten jo saapuva joulu ja loma, loppuvuoden juhlat. Kevään työharjoittelu ja opinnäytetyö, koulun viimeiset punnistukset ja matka kohti työelämään palautumista. Ensi vuoden matkasuunnitelmat: Arabiemiraatit, Lontoo, Barcelona, Egypti, kaikki on vielä mahdollista!

Koen levottomuutta, sillä työharjoittelupaikkani sekä opinnäytetyöni aihe ja toimeksiantaja ovat vielä avoimia kysymysmerkkejä. Tietysti olen lämmitellyt vanhaa tuttua työpaikkaani uudelta osastolta, mutta tilanne siellä on epävakaa. Siitä huolimatta olen onnellinen! Syksyn rentouttava lepsu lukujärjestys rauhoittaa minua, mutta rahanhimossani kaipaan lisää työvuorja, joita ei vain ilmestu jatkuvasta kyttäämisestäni huolimatta, hahaaa!