Ei johdu aina piilolinssistä joka on kierähtänyt silmän väärälle puolelle. Tämän tapahtuessa en voi olla ajattelematta silmän outoa rakennetta. Tai että olisiko pitänyt ryhtyä optikoksi. Tai menisinkö laserleikkaukseen (johon en oikeasti halua koska näytän niin viisaalta silmälasit päässä - miksi riistää sitä itseltään?). Nyt jyskyttää. Väsymystä luulisin, en jaksa mennä lääkekaapille, koska en toisaalta osaa sanoa sattuuko.
Olen pääsemässä ratkaisun äärelle. Siis ratkaisun jatkosta, tulevaisuudesta. Sehän on tässä suunnilleen törröttänyt silmieni edessä (ja takana). Olenhan kaikki muutkin kesät viettänyt samassa jopissa, nykyisen työharjoittelufirmani tytäryhtiössä. Mikä olisi muuttunut niin, että mua ei taas kaivattaisi kesäksi lorv... siis työskentelemään ahkerasti aurinkoisina kesäpäivinä? Se on hyvä ratkaisu myös reissun kannalta, siihen suuntaan joustavuutta löytyy aina. Lisäksi palkka siellä on noussut joka kesä ja miksei sitä nostettaisi reippaasti ylös nyt kun olen valmistumassa? Olen myös varma, että saisin ujutettua juuri oppimaani työnkuvaani. Voisin myyntiassistentin nimikkeen sijasta tehdä vaikka markkinoinnin hommia ja toisella kädellä silmät kiinni kirjata tilauksia ja tiliöidä laskuja. Kuulostaa hyvältä. Jos tämä natsaa ja miksei natsaisi, niin näyttäisi siltä, että elämä elokuun loppuun asti olisi turvattu.
Olen viime päivinä miettinyt kovasti ihmisten persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä. Sitä, mikä on meissä jokaisessa juuri se oma juttu, se mistä toisen tunnistaa. Olen käynyt myös läpi sitä millaisia olemme joskus olleet ja minkälaisiksi siitä kehittyneet. Olemmeko löytäneet itsellemme entistä sopivamman ympäristön, jossa vapauttaa koko oma persoonansa valloilleen tai löydämmekö itsemme paikasta, joka tuntuu niin väärältä, että itseäänkin joutuu vääristämään. Ajattelin myös hiustenleikkuutani ja sitä kuinka katsoessani peiliin kampaajalla en mielestäni näyttänyt lainkaan erilaiselta, vaikka tukkani oli erilainen. Se tuntui hyvältä, sillä en haluaisikaan olla muunlainen. Samalla se yllätti. No, takaisin siihen yksilöllisyyteen. Mitä enemmän olemme kasvaneet, sitä enemmän olemme jokainen löytäneet sen oman juttumme. Musta on ihan mahtavaa nähdä miten ihanan erilaisia me kaikki ollaan ja hyväksytään toisemme sellaisena! Välillä kuitenkin mietityttää miten hyvin kukin on sen paikkansa ja juttunsa löytänyt vai onko se vääristynyt näkymä...
Mulla on tiedossa suht rela viikko. Pahin kiire on ohi ainakin toistaiseksi ja perjantaina voin jopa ottaa kannettavan töihin mukaan tehdäkseni opinnäytetyötä. Ensimmäinen seminaari on ensi viikolla, joten loppukiriä sitä kohden otan hurjalla vauhdilla ensi viikonloppuna! Opinnäytetyö - mikä ihana tekosyy luopua alkoholista viikoiksi. Juhlattomina viikonloppuina saa uskomattoman paljon aikaiseksi. Viikkooni kuuluu myös rutka annos spinningiä: ma, ti, to, la ja su. Pysyypä vireystasokin ylhäällä oppariviikonloppuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti