Some love to be shared

Näin ystävänpäivän aattona voin todeta "the city is awake, alive and well", kuten Dela kappaleessaan The City. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että tän pienen kaupungin sunnuntaiaamu on aina erittäin hiljainen. Herätessäni kahdeksalta ulkona ei liikkunut ristin sielua (joka on yksi sanonnoista, joita usein ihmettelen, mutta kuitenkin mielelläni käytän). Itse olin hereillä kiitos päälleni kehräten kömpineen kissan, joka tunkee naamansa kiinni omaani ja kehrää sekä tassuttelee kunnes avaan silmäni ja silitän. Todellinen motiivi kehräämisen takana on kuitenkin se, että heräisin ja antaisin ruokaa.

Aloitin opinnäytetyön ilman katkeruutta, tein alustavan sisällyluettelon ja kirjoitin johdannon. Ensimmäiseen seminaariin on vielä muutama viikko, joten ehdin mainiosti saada aikaiseksi siihen pyydetyt osiot. Olo on loistava! Siihen vaaditaankin yleensä se, että saan aikaiseksi jotakin, jota olen jo pitkään yrittänyt saada. Tätä harmonista opparialoitusta tänä sunnuntaiaamuna ei olisi päässyt tapahtumaan, jos en eilen olisi imuroinnut ja pessyt lattioita, jotka auringonvalon valaisemana paljastavat pöly- ja kissankarvapallerot, riepotellut pillinpätkät, sohvan sisälmykset, eksyneet pähkinät... jne. Niitä tästä koneelta tuijottessani en varmasti olisi saanut sisällysluetteloa järjestykseen - to organise your environment helps you organise your insides.

Olen lähdössä spinningiin, sitten syömään päivällistä rakkaan Lupuksen perheen kanssa, jonka jälkeen saamme kotiimme kaksi kissavierasta ja ystäviä. Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai! Lempipäiväni täynnä mielipuuhiani!

Kiitän ihania ystäviäni läsnäolosta, ymmärtäväisyydestä, kärsivällisyydestä ja siitä, että ollaan kaikki rehellisesti sitä mitä ollaan!