Vanha tunkka

Mun päässä on joku ikävä vanha tunkka. Aluksi mulla oli aamulla ihan mieletön perjantaivilli, päässä soi hakunamatata ja ajatukset oli niin kuin Fok Itin Säihkyturvalla. Nyt on tunkkasta ja toivotonta. Lumikaan ei enää ole valkoista vaan harmaan ruskeaa. Se johtuu varmaan noista loisteputkista. Muina päivinä oon voinut sammuttaa valot ja hengailla luonnonvalossa. Tänään on ollut synkempää, joten loisteputket ovat huutaneet koko päivän. Niistä varmaan sitten huoneen lämpötila nousee, joka aiheuttaa sitten tunkkaistumista. Nyt oikeestaan kun tätä kirjoittaessani koin tämän valaistumisen ja avasin ikkunan, niin suloinen perjantaivilli tekee taas hiipivästi paluutaan!

Palatakseni edelliseen aiheeseen, siis siihen missä viittasin mm. Klonkun "What did you say" -pätkään, voidaan todeta et mimmit teki sen. Haastattelu pulkassa ja me päähenkilöitä dokkarissa. Kävin sen kirjoituksen jälkeen heittämässä yhden 10 kilsan lenkin, joka meni hyvin. Tuntivauhti läheni 10 km / h. Se on kuitenkin tosi vaihtelevaa, sillä esimerkiksi eilisen 7 km:n tuntivauhti oli rauhallisempi, 9,3 km / h. Voin kuitenkin uskoa, että ehdin näillä pohjilla treenaamaan itseni puolimaraton-kuntoon 5.5. mennessä.

Huomenna juostaan kimuleiden kanssa pitkin Porvoota ja kuvausryhmä yrittää tietty pysyä perässä. Testasin sen lenkin eilen ja osittain olen huolissani, koska se on paikoin aika liukas. Uskon silti täysin, et me vedetään se! Intervallina, juostaan ja kävellään, sillä saa sit niitä liukkaita kohtia mentyä helpommin. Tarjolla olis vähän vanhaa kaupunkia, joenvartta ja jopa merinäköalaa. Odotan jo innolla! Ja kauhulla. Mut enemmän innolla.

Eilen meinas palaa käpy kun en meinannut päästä pois työpaikalta. Portti ei auennut mun lätkällä, näytti vaan punaista valoa. Sitkee tyyppi. Kiersin sit toista kautta - ja kas. Työkaveri tuli ohi autolla ja heitti mut keskustaan. Hyvää karmaa, sitä tekee mieli laittaa kiertoonkin. Keskiviikkona messujen jälkeen käytiin yhden tavarantoimittajan kanssa kahvilla. Se oli hyvä tyyppi, siitä sai jotain positiivista energiaa. Oon tulostanut mun työhuoneen seinälle Kauppalehden Option jutun motivaatiosta. Aina kun vilkaisen sitä, niin jaksan taas keskittyä päämäärään. Ei ne oo ne pienet jutut aina niitä mistä kannattaa taistella ja kuluttaa energiaa. Pitää muistaa alitajuntaisesti tiedostaa unelmansa, sit sitä tekee työtä niiden eteen lähes huomaamattaan. Yksi sellainen tavoite olisikin juuri olla sellainen tyyppi, josta saa positiivista energiaa. Antaa sen kutkutella siellä, all good things will come if you decide so. Sieltä piäkaupungista lähtiessäni keskiviikkona törmäsin myös mahtavaan bussikuskiin. Olin hyökkäämässä ekaan Porvooseen lähtevään bussiin, jonka näin. Bussikuski sitten päämääräni kuultuaan katsoi minua silmiin ja kysyi, että miltä tuntuisi päästä 20 minuuttia aiemmin Porvooseen. Ensin kelasin, että mitä ihmettä se höpisee. Sit aattelin, et hei, tietysti haluan päästä kotiin viemään Arnoldsin tuliaiset nopeammin. Se ohjasi mut sitten viereiseen moottoritievuoroon. Eipä siinä sen kummempaa, mutta tyyppi siinä hetken juteltuamme kertoi, että usein tämän ehdotuksen tehtyään ihmiset loukkaantuu. Vastaa, että mitäs siinä kyselet, ota lippurahat ja ole hiljaa. Siinä saa positiivinen tyyppi paljon negaa ylleen, mut silti jaksaa uudelleen ja uudelleen. Kyl siitä bussikuskista tuli mulle idoli.