Viime vuoden maaliskuussa, melkein vuosi sitten, kirjoitin:
"Jokohan mainitsin joskus, että ilmottauduin naisten kymppiin? No ilmottauduin joskus helmikuussa. Siihenkin on enää alle kaksi kuukautta. Kunto on ihan jees, mutta kestävyys pitkissä matkoissa tai kovassa juoksuvauhdissa ihan hakusessa. Kymppikilsaa en ole vetänyt vielä tänä keväänä ollenkaan, vain lyhyitä 3-6 km lenkkejä tai 3 kilometrin nopeusjuoksua. Lupuksen kanssa lenkillä juoksuvauhti on 9 km / h ja sitä tahtia jaksan sen kolme kilsaa hädin tuskin! Voi kun ei ole aiemmin tajunnut kiristää tahtia... Nyt ei tosin yksinkään lenkkeillessä osaa mennä tuota 9 km / h hiljempaakaan, vaikka ennen menin aina leppoisaa 7 km / h, joka todennäköisesti olisi siinä kymmenen kilsan lenkissä parempi tahti. Kyllä sitä vielä alle kahdessa kuukaudessa ehkä saa itsestään kympin irti.. heh heh!"
Uskomatonta miten paljon sitä on vuodessa kehittynyt! En voisi kuvitellakaan enää juoksevani 7 km/h, jopa viime syksynä juoksemani ensimmäisen 21 kilsan lenkin keskivauhti oli 7,5 km/h ja senkin juoksin todella varovaisesti ja peläten etten jaksa. Lopulta virtaa olisi löytynyt vielä kymmeneen lisäkilometriin ja siinä mielessä vauhti oli ollut hyvä. Tänä talvena olen treenaillut myös juoksumatolla, joten taukoa juoksemisesta ei ole ollut lähes lainkaan. Tammikuun alussa taisi muutama viikko olla, joina en juossut ollenkaan. Muuten olen juossut matolla 4-7 kilsan lenkkejä ja yhden kympinkin. Naisten kymppi ei siis ole huolenaiheena, sehän on hauskanpitoa täynnä ihanien tyttöjen kanssa! On kyllä silti mahtavaa huomata miten kehitystä tapahtuu kuin huomaamatta, toivon kanssajuoksijoidenkin pitävän pintansa, sillä parissa kuukaudessakin voi saada paljon aikaan. Jos miettii, että viime kevään naistenkympissä juoksin kympin yli tunnissa ja syksyllä jaksoin jo juosta 21 km, niin sitähän pystyy melkein mihin tahansa!
Olen ilmottautunut myös HCR-puolimaratonille, joka juostaan 5.5. - siis ennen naisten kymppiä. Toistaiseksi olen aika luottavainen, että jaksan juosta sen, vaikka edellisestä noin pitkästä lenkistä on jo aikaa. En myöskään ole vetänyt nyt alkuvuonna yhtäkään kymppiä pidempää lenkkiä. Kestävyyttä pitäisi siis treenata, puolimaratonille on enää 8 viikkoa, kääk! Näillä puheilla povaan sunnuntaiksi aurinkoista ilmaa, että voisi käydä heittämässä yhden 13-15 kilometrin lenkin ulkona. Siinä matolla ei jaksa niin pitkään paikoillaan polkea.
Vaikka en yleensä ajattele kovin kollektivistisesti, niin eilinen naistenpäivä ja tän päivän haastattelu meidän loistavan porukan kanssa ovat kyllä saaneet ryhmähengen nousemaan. Se, että tiedät mihin itse pystyt, on mahtavaa, mutta entä se mitä voimme yhdessä ryhmänä saavuttaa? Esimerkiksi ketä olisi kiinnostanut, jos olisin ilmoittautunut ylen dokumenttiin päähenkilöksi yksin, kertonut juoksevani tulevien kesähäiden kunniaksi. No eipä varmaan ketään. Nyt kun meitä on dynaaminen ja ihanan sekalainen sakki, niin herätämme varmasti huomiota, puhumattakaan siitä kuinka hauskaa meillä tulee olemaan yhdessä! Piis out - ja kyllä, olisin voinut jättää vähemmälle sen vaahterasiirapin eilisten lettujen päällä. Tai sen kinuskileivoksen aamulla väliin. Mut jos tykkää olla sweet, niin hei, me ollaan sitä mitä me syödään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti