Elämä, tuo palasista rakentuva kehyksemme tähän maalliseen tallusteluumme, sisältää what if -elementtejä, wtf-käänteitä, oh shit -pyrähdyksiä ja YEAH twist it -yllätyksiä.
Kukapa ei tykkäis yllätyksistä? Olen tainnut aiemminkin pohtia omaa jäykkää suhtautumistani muutokseen ja sitä kautta yllätyksiin. Silloin totesin, että sen voi lisätä kehitä itseäsi -listan perukoille. Jospa se kuitenkin kutkuttais tuossa alitajunnan ja tajunnan laidalla, keikkuisi sieltä tajunnan ja havainnoinnin maailman puolelle reagointiin vaikuttaen. Keikutikeikuti.
Olen urautunut, eikä edes kevään aurinko sulata näitä pakkautuneen lumen ja jään muodostamia uria. Aika kyllä rikkoo - aikanaan. Rahaa ei virtoina kohise kohti tiliä, työpaikkaa ei mystisesti ilmesty nokan eteen ja polvi protestoi naisten kymppiin treenausta. Se kuus liikuntapäivää viikossa oli sittenkin liikaa, 6 x spinning ja 2 x juoksu. Junnaan myös asuntoasiassa, palo yhteiseen kotiin olis kova, mutta vielä täytyy odotella, sillä yksi niistä elämän kääntyvistä palasista on osoittanut option. Sellaisen asumamahdollisuuden, josta ei voi kieltäytyä! Toteutuminen riippuvainen kuitenkin jonkun muun elämän palasista. Opinnäytetyö kulkee myös iloisesti omissa urissaan, viikot ovat olleet hylkiväisiä ja oonkin mieluummin leiponut, siivonnut ja ottanut jopa nokoset (eilen äärimmäisen murtumisen hetkellä)! Viikonloppuina paine on laskenut, mutta seuraavaan semmaan on vielä aikaa, enkä siksi saa aikaiseksi tehokuuria. Nääsch, kuten työharjoitteluni ohjaaja lohduttavasti sanoo, jokainen lause vie kohti valmiimpaa työtä. Turha siis tuntea huonoa omaatuntoa näistä laiskemmista viikoista.
Sen lisäksi, että oon kulkenut tätä arkea (kuinka KUIVA sana) työharjoittelun, opinnäytetyön ja liikunnan välillä, olen myös ihaillut taidetta ystävän kanssa Kiasmassa ja Lupuksen kanssa Ateneumissa. Laskenut pulkkaa, käynyt muutamalla keikalla, ollut hierottavana ja saanut jälleen mitä mukavampia kihlajaislahjoja, yrittänyt nähdä ystäviä ja nukkunut niin pirun huonosti. Saatiin uudet petivaatteet ja pussilakanat lahjaksi, joten syy ei ole niissä! Kevät alkaa olla siinä vaiheessa, että stressaan tulevasta ja mähän olen aina ollut todella hyvä käsittelemään stressiä... noooot... Soritsu vaan risut ja männynkävyt, ei siihen muu auta kuin aurinkoinen juoksulenkki! Siinä ainakin toivottavasti vois joku käpy lentää! Lentäviä käpyjä lenkkipolulle vaaditaan!
Se väsymys tulee esiin myös harhailevina ajatuksina ja kyvyttömyytenä tuottaa järkevää tekstiä. Onnea sille, joka lukee opparin seuraavan version, jossa kerrotaan käpyjen lentämisestä kylmäkalusteiden ekologisessa ympäristössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti