Mietin sitä nyt kello yhden aikaan kun huomasin auringon säteiden vihdoin paistavan ikkunasta sisälle. Ikkuna on tosin puoleen väliin lumen peitossa, vaikka olenkin toisessa kerroksessa. Iltapäivällä kun kipitän kotiin, niin se on jo aikaa sitten laskenut. Tai siltä ainakin tuntuu. Viikonlopuissa, näissä uusissa VAPAISSA viikonlopuissa, onkin se ihana puoli, että pääsee ulos vielä aurinkoiseen aikaan! Työvuorot kaupassa tuntuvat jo niin kaukaiselta menneisyydeltä, vaikka siitä on vain kuukausi. Tuleviksi viikonlopuiksi on tiedossa reissut Tampereelle ja Turkuun. Peruuntunut Meksikonmatka siirtyy alustavasti kesäkuulle, mutta jo alle kuukauden päästä saatamme olla lentämässä kohti Arabiemiraatteja! Onni onnettomuudessa, sillä ilman Meksikonmatkan lykkääntymistä en olisi ehtinyt käydä siellä vielä kun löytyy majoitus.
Sain päästellä spinninghöyryjä vasta perjantaina, mutta kylläpä tuntui hyvältä! Täysillä alusta loppuun, alkaa se polkeminenkin jo luonnistua, edistystä jäykästä liikkeestä. Saunavuoro Lupuksen luona kruunasi perjantain, siihen kun yhdisti muutaman oluen niin taju lähti ennen kuin elokuva ehti päästä vauhtiin. Lauantaiaamuna sain tietää tulleeni isosiskoksi, pikkuveli tuli :)! Siinä meinasi aamumunkki mennä väärään kurkkuun kun ei kyynelehtimisestä meinannut tulla loppua, haha aika koominen näky uskoakseni :D. Mummi ja vaari kävivät kahvilla joulutuliaisten kanssa, en varmaan itse ollut vielä tarpeeksi herännyt, koska jutun taso oli kymenlaaksolaisenkin tasolla jo aika pilvissä. Samaan ovenavaukseen tuli Meksikonnöpsömme, jonka luokse oli tarkoitus mennä reissaamaan. Epänormaali yhtälö, että meidän matkamme sinne peruuntui ja hänelle tuli pakottava syy tulla Suomeen muutamaksi viikoksi... Ikävä oli jo kova, joten pokassa oli vähän pitelemistä kun mummi ja vaari ryystivät kahveja tarinoineen. Jotta Suomeen paluu kävi vielä totisemmaksi, lähdimme kaveriporukalla pulkkamäkeen, siellä nähtiin pulkkavoltteja, ilmalentoja, erilaisia pulkanmenettämisiä, allekirjoittanut törmäsi puuhun (jalassa nätti mustelma) ja vähän jopa lumessakin painittiin Lupuksen kanssa. Kämpillä kylmyyttä ajettiin pois minttukaakaolla ja glögillä.
Heräsimme huurteiseen sunnuntaihin vähän jähmeinä ja syytän riisipuuron pohjaanpalamista siitä... Maku oli hyvä, mutta kattilan uusi pohjakerros ei! Hitaan aamupalan jälkeen lähdimme nöpsän kanssa kiertämään kaupungin pikkukauppoja ja ottamassa lumisia kuvia meksikolaisia varten. On se niin pirun ihmeellistä kylmää, valkoista ja märkää. On se. Polveen asti kahlatessa. Iltapäiväksi ja illaksi mentiinkin pitsadeiteille kavereiden kanssa, tehtiin superpitsaa, johon tuli erivärisiä paprikoita, tuoreita herkkusieniä, sipulia, tomaattia, chiliä, oliiveja ja meidän eksklusiivisiin paloihin myös chevreä mmmmm...
Tänään olo on superjees! Mentiin eilen nukkumaan siinä puoli kymmenen aikaan, kuten kaikki muutkin kunnon kansalaiset, joten ei tehnyt pahaa herätä puoli kuudelta. Töissä on ollut lörppäpäivä eli hiljaista. Isäni, joka toisen poikansa juuri sai, hakee minut töistä pientä kääpiötä katsomaan. Mukana mulla on pieni pipo, jos vaikka tulee kylmä sairaalasta lähtiessä! Oon vähän huono nimenomaan vauvojen kanssa, mutta se aina helpottuu kun niistä kasvaa lapsia, joilla on tukkaa ja raajoja kuten meillä isoillakin ihmisillä. Silti olen innoissani tämän uuden perheenjäsenen suhteen! Voisin kuvailla meidän perhettä vähintäänkin sekavaksi: äidillä kolme lasta, joista mun sisko on omaa isääni edeltäneen miehen kanssa ja minä & kaksosveljeni tietysti isän kanssa. Isällä on siis meidät ja nyt tämä uusi kääpiö äitiä seuranneen naisystävän kanssa. Meitä on siis kolmesta eri kokoonpanosta, aah tätä elämän monipuolisuutta ja muuttuvia käänteitä. Nyt on askartelun paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti