Omistettu tupakalle

Oi palava maukas käärö. Lopetin tupakoinnin viime viikon maanantaina. Sen jälkeen olen stögännyt kaksi tupakkaa, crime time viime lauantai-sunnuntai yö. Promillejuomalla oli osuutta asiaan! Yllättävän hyvin pärjäsin alkuillan tikkareilla ja itsehillinnällä. Tällä viikolla on esiintynyt hieman päänsärkyä, kärsimättömyyttä ja ylensyöntiä. Fustraatioita.

Pyöräillessäni töistä kotiin tupakoivan koiranulkoiluttajan ohi tupakan savun tuoksu hiipii sieraimiini kutsuvana. Vaikka olen tottunut tupakoimattomuuteen arkena, niin lopettaminen saa minut tiedostamaan tupakoinnin yhä enemmän. Töissä juuri tupakalta tullut mies henkii päin naamaani ja oksettaa. Onko tupakkahengitys aina haissut noin yököttävälle? Teki mieli tarjota purukumia. Ehkä ensi kerralla tarjoankin. Kohta edessä on viikonloppu enkä aio ruoskia itseäni jos poltan muutaman. Rajoittaa kuitenkin pitää, kamalaa.

Tupakoinnin lopettamisen kunniaksi juoksin viime lauantaina puolimaratonin omatoimisesti pitkin Porvoon polkuja. Yrityksestä päätin vain muutamaa päivää ennen tätä lenkkiä, joten en oikein ollut varma, että jaksanko edes. Pisin lenkkini koskaan! Tuntui hurjalta kakulta vielä siinä vaiheessa, kun kuljin rappukäytävää alas viritellen kännykän gps:ssää juoksua varten. Edessä lähes kolme tuntia kevyttä jolkottelua. Jaksavatko jalat? Jaksaako pää? Miten käy alaselän tai pohkeiden? Kestääkö kännykän ja ipodin akku? 16 kilometrin jälkeen aloin olla varma voitosta. 17 kilometrin jälkeen join viimeiset mehut juomavyöstä. 19 kilometrin jälkeen melkein kyynelehdin onnesta ja se tuntui hullulta sekä sekavalta, joten lopetin. 20 kilometrin jälkeen en enää tuntenut jalkojani, vaan leijailin höyhenenkevyesti ja melkein huutelin vastaantulijoilleni saavutuksestani. Hidastaminen oli hankalaa, mutta 21 kilometrin jälkeen kävelin. Ilman tärinää, ilman jalkavaivoja, ipodissa ja kännykässä akkua vielä toiseen samanmoiseen ja kropallakin oli virtaa vielä vaikka kuinka. Venyttelyiden jälkeen väsymys kuitenkin löysi minut ja vietin tunteja sohvalla lukien. Aikaa meni 2 h 48 min, vauhti oli 7,5 km / h ja keskisyke 160.

Pitkiä lenkkejä pitääkin lisätä ohjelmaan, jos mielii ensi kevään Helsinki City Runissa juosta puolikkaan 2,5 tunnissa, vauhtia pitäis silloin olla jo 8,40 km / h. Tällä vauhdilla vois kokeillä aluksi kymppiä (joka meni joskus kesällä ripeämminkin) ja sitten treenata pitkiksiä enemmän. Jospa se juoksu hävittäis nämä mun tupakoinnin lopettamisesta syntyneet namustelutarpeet, hahhah! Nyt paistaa arska ja sydämeni halajaa lenkille, jalkapohjani on eri mieltä. TSAUDE!

Aren't they so cute you could smoke 'em right away?